Johanna Korkeamäen mukaan kielteiset oppimiskokekukset voivat vaikuttaa koulumenestykseen enemmän kuin varsinaiset oppimisvaikeudet. Tutkimuksissa korostetaankin nykyään nuorilla ja aikuisilla itsetuntemuksen, sinnikkyyden, motivaation ja sosiaalisen tuen merkitystä. (Korkeamäki, Nukari 2014, 13.) Myös Nurmen (2009) tutkimuksessa "Opettaja kouluhyvinvoinnin edistäjänä. Toisen asteen opettajat dialogisuutensa ja autenttisuutensa säätelijöinä" todetaan, että ammatillisen koulutuksen valmistuminen hidastuu ja keskeytymisiä tulee luku- ja kirjoittamisvaikeuksien lisäksi sosioekonomisisita syistä, tukijoiden puutteen, aikaisemman heikon koulumenestyksen ja heikon itsetunnon vuoksi. Nurmen mukaan opiskelija kannattaakin kohdata asiakkaana, jota palvellaan oppimisessa mahdollisimman hyvin tuen tarpeet huomioiden. Hän korostaa dialogisuuden ja yhteistyön merkitystä. (Piha 2011, 57) Pedagogista hyvinvointia tutkineet Leena Holopainen ja Kristiina Lappalaisen mukaan riittävä hyvinvointi onkin oppimisen edellytyksenä. "Kun voidaan hyvin, opitaan. Kun opitaan, voidaan hyvin." (Piha 2011, 59.)
Tavallisessa ammatillisessa toisen asteen koulutuksessa on ollut jo pitkään erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden oppimisen tukemisen malleja. Näissä malleissa korostuu inkluusion merkitys. Opiskelijalla on mahdollisuus opiskella omassa ryhmässään vaikka hänellä olisikin oppimisen vaikeuksia. (Piha 2011, 60.) Lisäksi ammatillisella opettajalla on mahdolisuus käydä 60 op:n erityisopettajaopinnot, jotka antavat valmiuksia ja taitoja opettaa, ohjata ja tukea monenlaisia opiskelijoita. Ilnluusiivinen malli, jossa kaikki opiskelijat opiskelevat samoissa ryhmissä, on tasa-arvoistava ja demokraattinen. Opettajilla tulisikin olla niitä taitoja, joita ammatillisessa erityisopettajakoulutuksessa opiskellaan. Opettajalla on siis mahdollisuus toteuttaa opetustaan siten, että huomioi erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat.
Ammatillisen koulutuksen erityisen tuen malleista ja opettajan erityisopiskelijoiden huomioimisesta huolimatta kouluterveyskyselyssä lukion ja ammattiopintojen 1. ja 2. vuoden opiskelijoista 20% on kokenut, että eivät ole saaneet apua koulusta koulunkäynnin ja opiskelun vaikeuksiinsa.(2014) Nurmen (2009) tutkimuksen mukaan opettajat kokivat usein avuttomuutta ja osaamattomuutta opetettettaessaan erityisesti silloin, kun he toimivat moniongelmaisten opiskelijoiden, huoltajien ja hoitavien viranomaisten kanssa. Nurmen mukaan opettajankoulutuksen tulisi antaa didaktisten taitojen ja oppiaineiden sisällöllisen hallinnan lisäksi kohtaamiseen liittyviä taitoja. (Piha 2011, 23-24). Tämä on varmasti yksi syy siihen, että ei ole osattu tukea opiskelijaa opintojen aikana. Olemme myös opettajina erilaisia. Osa haluaa pitää kiinni omasta opetusmenelmästään, eikä ymmärrä sitä, miksi joku ei voi oppia asiaa tällä tavalla. Tällöin opettaja voi olla koulumenestymisen esteenä, jos hän ei ole valmis käyttämään erilaisia menetelmiä oppimisen suhteen. Lisäksi omien kokemusteni kautta asiaa tarkastellen, voisin kysyä, tietävätkö opiskelijat saaneensa tukea opiskeluun? Opettajat suunnittelevat opetustaan peilaten opetettavaa ryhmää. Jos ryhmässä on useita dyslektikoita, niin silloin opetusmenetelmät valitaan ryhmän tarpeiden mukaan. Enemmän vierailuja ja vähemmän kirjoitetun tekstin lukemista tai kirjoittamista. Opiskelija ei tällöin välttämättä tule ajatelleeksi, että opetuksessa on jo otettu hänen tarpeensa huomioon. Lisäksi motivaatio opiskeluun on erittäin tärkeässä asemassa koulumenestymisen suhteen. Oppimisvaikeuden taakse voi helposti piiloutua ja jättää tekemättä tehtäviä tai pyytää niihin helpotusta. Yksi esimerkki tulee mieleeni, jossa opiskelija ei meinannut päästä anatomian tenttiä läpi. Hänellä oli vaikea lukivaikeus. Kahden yrityskerran jälkeen hän kysyi minulta, että tarjoanko pullakahvit, jos hän pääsee tentistä läpi. Sanoin, että jos kerran pullakahvi saa sinut motivoitumaan opiskelusta, niin ehdottomasti voin tarjota. Ja kolmannella kerralla hän sitten meni tentistä läpi. Välillä onkin opettajana vaikea tietää, milloin kyse on oppimisvaikeudesta ja milloin motivoinnin puutteesta. Lukivaikeuden kanssa painivien opiskelijoiden kirjo on omien kokemusteni mukaan hyvin laaja. Osa opiskelijoista on kehittänyt itselleen loistavia ja toimivia oppimistapoja ja toiset taas saattavat piiloutua lukivaikeuden taakse. Lukivaikeus ei ole milläänlailla tekemisissä älykkyyden kanssa. Itse asiassa monet menestyneet oman alansa huippuosaajat voivat olla yhtä hyvin dyslektikoita. Omintakeiset oppimiskeinot voivat toimia yritysmaailmassa loistavina apuvälineinä. Tunnettuja menestyneitä dyslektikoita on mm. Ikean johtaja Ingvar Kamprad, Virgin brändistä tunnettu Richard Branson ja Hjallis Harkimo. (mtv.fi 2011)
Eli koulumenestys tai ehkä paremminkin oppiminen on siis usean toimijan summa. Oppimisvaikeudet ja tässä tapauksessa lukivaikeus on vain yksi tekijä muiden joukossa. Eli on mielestäni väärin ajatella, että yksi ominaisuus tiedon prosessoinnissa voisi olla esteenä oppimiselle. Siihen vaikuttavat niin opettajat, kaverit, perhe ja oma halu oppia uusia asioita. Uskoisinkin, että sosioemotionaaliset haasteet ovat suurempi este oppimiselle kuin oppimisvaikeudet.
LÄHTEET:
Korkeamäki Johanna. 2014. Nuorten oppimisvaikeudet. Kuntoutussäätiö, tutkimus ja kehittäminen. http://www.oppimisvaikeus.fi/doc/Koulutuksen_materiaalit/Nuorten-oppimisvaikeudet-OPH1.pdf
Korkeamäki Johanna, Nukari Johanna 2014. Nuorten ja aikuisten oppimisvaikeudet. Moniammatillinen ohjaus ja tuki. Kuntoutussäätiö. http://www.kuntoutussaatio.fi/files/1879/moniammatillinen-ohjaus-ja-tuki.pdf
Piha Leena (toim.). 2011. Opiskelijalle hyvä tulevaisuus - sopivasti eri tavalla. Hämeen ammattikorkeakoulu. HAMKin e-julkaisuja 16/2011. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/96225/opiskelijalle_hyva.pdf?sequence=1
Mtv.fi http://www.mtv.fi/viihde/muut/artikkeli/lukihairio-on-yleinen-vaiva-myos-julkkiksilla/2988938
