LUKI-vaikeuden määritelmä ja miten se vaikuttaa oppiseen
Lukivaikeus määritellään lukemisen ja kirjoittamisen
erityisvaikeudeksi. Sitä ilmenee noin kymmenellä prosentilla väestöstä,
aikuisista noin kuudella prosentilla. Silti jopa noin kymmenen prosenttia
aikuisista kokee eri asteisia ongelmia lukemisessa. Tällöin lukeminen on
hidasta ja siihen kuluu kohtuuttoman paljon aikaa, virheitä tulee helposti tai
luettu teksti ei tartu päähän vaikka miten yrittäisi.
Lääketieteen ICD-10 tautiluokituksen mukaan
lukivaikeus on "erillinen, merkittävä lukutaidon kehittymisen puute, joka
ei selity yksinomaan älykkyydestä, näön epätarkkuudesta tai riittämättömästä
kouluopetuksesta. Luetun ymmärtäminen, luettujen sanojen tunnistaminen, ääneen
lukemisen taito ja lukemista edellyttävien tehtävien suorittaminen voivat
kaikki olla puutteellisia". Lukivaikeuteen voi liittyä kirjoittamisen
vaikeus tai se voi olla erillinen vaikeus. Toisin sanoen ihmisellä voi olla
ongelmia lukemisessa, kirjoittamisessa tai molemmissa.
Lukivaikeudella, lukihäiriöllä, dysleksilla ja
sanasokeudella tarkoitetaan kaikilla samaa ilmiötä. Yleisessä kielenkäytössä
puhutaan lukihäiriöstä lievempiasteisten vaikutusten yhteydessä, dysleksiasta puolestaan silloin,
kun kyse on vaikeammasta toimintahäiriöstä.
Lukemista hidastaa tekstin keskeisen asian löytämisen
vaikeus. Tämä hidastaa myös kirjoittamista, koska tekstin kirjoittaminen ja
jäsentäminen kokonaisuuksiin vaikeutuu. Pitkien ohjeiden muistaminen on vaikeaa
työmuistin ongelmien takia.
Tekstissä äänteet ja kirjaimet sekoittuvat toisiin,
kirjaimet vaihtavat paikkaa tai puuttuvat kokonaan. Käsialasta tulee kömpelöä.
Äänteiden tunnistamisen vaikeudesta seuraa se, että vaikeus koskee myös
vieraita kieliä. Vierasperäiset ja toisiaan ääniasultaan muistuttavat kirjaimet
(t - d, p - b) sekaantuvat toisiinsa. Ongelmia aiheuttavat myös lyhyet ja
pitkät vokaalit (esimerkiksi aa tai ii) ja kaksoiskonsonantit (esimerkiksi kk
tai pp).
Lukivaikeudessa ei kumminkaan ole kyse ymmärtämisen
vaikeudesta.
Erilaisten
oppijoiden liitto Ry.
Hintikka,
A., Stranden, K. Tyhmästä ja laiskasta Einsteiniksi. Hero Edita 1997.
Thompson, M.E. Dyslexia: a teaching handbook. Whurr
1994.
Mielestäni tässä tuodaan selkeästi ja ymmärrettävästi esille se, mitä lukivaikeudella tarkoitetaan. Ammatillisessa oppilaitoksessa on monia opiskelijoita, jotka tarvitsevat erityistä tukea lukemiseen, kirjoittamiseen tai molempiin.
VastaaPoistaKirjoitus kirvoitti miettimään vieraiden kielten opetusta ja etenkin niiden lasten ja nuorten kohdalla, joilla on erilaisia lukemisen ja kirjoittamisen sekä tekstin tuottamisen ja ymmärtämisen vaikeuksia. On sitten kyse ns. kantaväestöön kuuluvista oppijoista, jotka opettelevat vieraita kieliä tai maahanmuuttajia, jotka opettelevat tunnetusti vaikeaa suomenkieltä. Itselleen vieraiden kielten oppimisessa kyseiset oppijat ovat kaikki samalla viivalla. Tosin motivaatiossa voi olla eroja ?
VastaaPoista